Tähtisilmän tapaamisen jälkeen, mulla menee vihdoin taas vähän tasaisemmin. Sen tekstin, jonka sillon hänelle kirjotin (klik), päätyi oikeasti hänelle. Keräsin rohkeuteni ja lähetin sen. Tietenkin pelkän tekstin, ehken tätä blogia ja näitä kaikkia tekstejä olisi uskaltanut paljastaa. Purin lisäksi kaikkia fiiliksiä vielä lisää ja sain kyllä tosi ihania vastauksia. Olo keveni koko ajan ja vaikka hän onkin pyörinyt edelleen mielessäni, on se kaipuu poistunut. Oon oikeesti vapaa nyt, thank god.
Te kaksi erityistä tuttua jotka luette tätä, ootte ihania ja rakkaita ja tosi tärkeitä. Pidetään me yhtä, miehistä ei ota koskaan selvää.
Nyt oon myös oikeesti yksin. Tää on niin outoa ja harvoin tällänen vaihe kauheen kauaa kestää, nyt vaan tsiigailen tarkasti joka miehen mun ympärillä ja tulkitsen viestit. Se on oikeestaa ihan kamalaa, kun vahingossa elättelee toiveita kaikista pienistä jutuistaki. Mun parinkin kanssa, en mä edes tiiä haluisinko sitä, mutta pakko kyllä sanoa, että se on vaan ihan sairaan hyvä tyyppi.
Pitäis varmaa kertoo tarkemmin yhestä pojasta, se on mulle ikuinen ongelma. Argh en jaksa.
Te kaksi erityistä tuttua jotka luette tätä, ootte ihania ja rakkaita ja tosi tärkeitä. Pidetään me yhtä, miehistä ei ota koskaan selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti