bästis

Mulla on yks ihminen tässä maailmassa, joka tuntee mut, mun tavat, vahvuudet ja heikkoudet. 

Mä rakastan sua ihan älyttömästi.

Jos kelataan kaikki alkuun, on lähtökohtana muistaakseni syksyinen keskiviikko vuonna 2006. Kesän alussa olin muuttanu toiselta paikkakunnalta tänne, 200 kilometrin päähän. Tunsin pari ihmistä, joista ehkä yhtä saatoin nimittää kaveriks ja äitin mielestä mun oli hyvä alottaa jumppa, saattoihan siellä tutustua uusiin ihmisiin. 

Pyöräilin sen mun yhden ainoan kaverin kanssa 3km päähän jumppaan. Ei kauhean hyvin alkanut, sillä ensimmäisellä jumppakerralla itkin jo matkalla, kun tajusin unohtaneeni jumppavaatteet kotiin. Oisin varmaan voinut itkeä toisenkin kerran, kun asteltiin jumppaan ja tajusin ettei tunneta oikeesti ketään. Tosin 8 vuotiaana sitä vain puri hammastaan ja käänsi pelon mulkoileviksi katseiksi muita kohtaan. 

Sä olit siellä ihan yksin, kun useimmilla oli kaverit mukana. Aika rohkea tyttö, mun mielestä. 

Ja mä kiinnitin suhun heti huomiota, vaikkakaan en tähän rohkeuteen, vaan sun housuihin. Anteeks muru, mut mun on pakko kertoo, haluun muistaa tän jatkossa ja onhan tää oleellinen osa meidän ystävyyttä! 

Tosiaan, sulla oli pinkit trikoohousut jalassa, joka nyt on sinänsä ihan normaalia. Niissä housuissa vaan tuli siihen eteen sellanen pussi, ihanku ne ois ollu väärinpäin. Nyt yritän lopettaa tästä muistuttamisen ja oikein naurattaa kirjottaa tätä, sillä itsehän olin siellä vaaleanpunaisissa pillifarkuissa. 

Aina mä mietin, että miten meistä koskaan tuli niin hyviä kavereita, kun alkutaival oli tällänen, mutta tässä sitä ollaan. 

Monien mutkien ja sattumien kautta tajuttiin olevamme samalla soitonopettajalla ja seuraavana syksynä, vuonna 2007 samalla musiikkiluokalla. Olit ainoita, joita mä sieltä tunsin, ja oltiin paljon tekemisissä, mutta meillä molemmilla oli kuitenkin omat kaverit enemmän, kun toisemme. 

***

19.11.07

Hän on kiva kaveri ja hänen kanssa keksii aina tekemistä. Hän auttaa eikä jätä kaveria. Hänen miinukset: Ei niitä oo!!!

***

Näitä sun sanoja, mä oon lueskellu useesti ja toi on se mihin oon meiän kaverisuhteessa pyrkinykki. Haluun olla sun tukena ja turvana, en jätä ja keksin tekemistä. Höhö, oikeestaan mä keksin usein kaikkee hölmöö tekemistä meille, tai ainaki yritän. 

Meillä on ollu aina toisemme ja pääasiat mun elämästä oon aina voinu tulla kertomaan sulle, vaikka ei oltaiskaan oltu vähään aikaan tekemisissä. On myös monta sellasta ihmistä, jotka on yrittäny kovasti tulla meiän väliin, mut aina ne vaan karsiutuu ja katoaa. Kuitenkaa, ei varmaan koskaan oo ala-asteellakaa oltu "bestiksiiii" vaan aina vaan salakavalasti punottiin meiän juonia kouluajan ulkopuolella. Hiton ovelaa. 

Ovelaa on myös se, et meiän täydellinen yhteinen sävel säilyy ja kestää, enkä tosiaankaa muista, millo oltais viimeks ees riidelty. Ollaan ku joku vanha pariskunta, hyväksytään toisemme täydellisesti sellasina ku ollaa ja tiietää kaikki toisen tavat. Joskus ne ärsyttää ja istutaan hetki vierekkäin hiljaa, muttei koskaan riidellä. 

Oon mun elämässä ihan älyttömän kiitollinen, että sä oot osa sitä. Ei monellakaan oo sellasta mahollisuutta, et vois esim. lähteä matkalle parhaan kaverin kanssa. Meillä kuitenki on, kaks edellistä kesää ollaan käyty ekaks Saksassa ja viime kesänä Norjassa. Ei tee myöskään pahaa mainita, et ens kesän matka Californiaan on lyöty lukkoon!

Samalla, oot se, joka ymmärtää mua. Voin kertoo kaiken enkä koskaa tunne olooni mitenkään tyhmäks, tai ehkä välillä mut se on ihan okei. Se kertoo siitä, et palautat mut maanpinnalle, ku jutut oikeesti liitää pilvissä. 

Tänään sun luokse ajaessa tajusin myös, et nää pari kertaa kun on päivällä pystyny ajamaan mopolla, oon ajanu aina teille. Haluun kuulla sun fiksuja sanojas ja nauttia sun parhaasta seurasta, nyt kun se on taas on mahdollista eikä sinne raahautuminen kestä kahta tuntia. 

Sä oot ainoo jolle pystyn puhuu, sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhu. 

Tää on niin suppee teksti verrattuna siihen, mitä sanottavaa mulla ois. Sen kirjotan tähän vielä, mitä oon aiemminki sulle sanonu. 

Vaikka meillä on ollu muita kavereita ja meillä on ollu parin kuukauden taukoja, ni etenki tässä elämänmuutoksen aikana, sä oot ainoo joka on pysyny mun mukana samalla tavalla aina vaan. Oot muuttunu mun kanssa, mun mukana ja syvällä sydämessä mä tiiän, et sä oot mun number one. Oot aina ollu, tuut aina olemaan. 

Rakkaudella ja kunnioituksella, 

Blondivaimosi