Taaskaan, mun ajatuksissa ei oo päätä eikä häntää. Mielipide pomppii miten lystää, ihan kun joku räpsyttäisi valoja. Turhauttaa, kun asia jonka jo kerran käsittelit, palaa uudelleen mieleen. Vielä useankaan käsittelyn jälkeen se ei poistu. Ehkä tää kevät vaikuttaa, kun mieli seuraa luonnon esimerkkiä. Onkai se ihan sama, muuttuuko sää ja vuodenaika, vai mielipide ja mielentila.
Mä en mieti tähtisilmää kokoaikaa ja joka-asiassa, enää. Nykyään oon kääntäny sen haluamattani enemmän negatiiviseksi energiaksi ja koko ihmisestä on tullu mulle ajatuksissani vastenmielinen. Musta tuntuu, etten enää edes kunnolla muista sitä ihanaa ja mukavaa poikaa. Muistan vaan sen valheelliset silmät ja petoksen. Muistan ne kaikki muut tytöt, joiden kanssa hän viettää aikaansa ja turhaudun, hänen kuvan nähdessään. Joskus pysähdyn kuvan eteen ja lamaannun totaalisesti, joskus koen vahvaa inhoa ja laitan kuvan pois heti. Voi rakas, tietäisitpä vain.
***
Laitan uudet lenkkarit jalkaan ja astun ovesta ulos. Tunnen, kuinka kylmä ilma puree vaatekerrokseni läpi, ihoni menee kananlihalle ja pienet räntähiutaleet kostuttavat kasvoni. Lähden matkaan ja juoksen, kovaa ja armottomasti, jotta lenkki menisi nopeasti.
Lenkkarini ovat märät, takkini on märkä ja mustat ripsivärin rippeet valuvat poskille. Jatkan matkaa, vaikka juoksu tuntuu kamalalta. Haluan näyttää sinulle, mitä sinä menetit. Minä olen upea, urheilullinen ja hyväkuntoinen, niinkuin sinäkin. Näen itseni eteen vaivaa ja haluan näyttää sen etenkin sinulle. Jaksan juosta tämän loppuun, kunnes joku päivä laitan kuvan nenäsi eteen ja tajuat, miten upean ihmisen olet menenttänyt. Katso minua nyt, tähtisilmä, olen upea.
***
Pelkät tälläiset ajatukset saavat minut ahdistumaan, mutta en saa niitä pois. Ehkä tämä on vaihe, jota seuraa lopullinen ylipääseminen. Odotan niin paljon sitä päivää, kun tajuan päässeeni kokonaan pois tähtisilmän vaikutusvallasta mielessäni. Kuitenkin edelleen joskus, mietin iltaisin kaikkea sitä hyvää ja kaipaan sinua, mutta vain joskus, ja hyvin vähän.
Tällä hetkellä, tietokoneen valossa näen itseni peilistä. Hymyilen peilikuvalleni ja näen onnellisen ihmisen. En halua, enkä aio tähtisilmän antaa pilata mun elämää ja onnellisuutta, mutta en voi estää hänen elämistä mun ajatuksissa, en ainakaan vielä.
Vanhojen parini kanssa menee hyvin, kaikki on peruskauraa ja jutellaan edelleen iltaisin usein. Kuitenkaan harvemmin olemme päässeet juttelussa syvemmälle tasolle, nukkumatin jo kolkuttaessa ovella. Deepit keskustelut usein nimittäin vaativat myöhemmän kellonajan, hiljaisen talon ja huoneen valaisun pienellä yölampulla.
Koulussa tavataan, moikataan ja ehkä jutellaan. Suunniteltiin näkevämme taas joku päivä kun mopotkin ovat heränneet talviuniltaan ja mieli on paljon virkeämpi. Meillä on hauskaa yhdessä ja ehkä hän on juuri tähtisilmän tilalle kaipaamani hyvä tyyppi. Voin viettää hänen kanssaan aikaa ja koittaa taas kasvattaa luottoani miehiä kohtaan. Ikävä sanoa näin, mutta niin se vain menee.
Huomenna on kauan odottamamme kokeiden palautukset, mitenköhän se menee?
Mä en mieti tähtisilmää kokoaikaa ja joka-asiassa, enää. Nykyään oon kääntäny sen haluamattani enemmän negatiiviseksi energiaksi ja koko ihmisestä on tullu mulle ajatuksissani vastenmielinen. Musta tuntuu, etten enää edes kunnolla muista sitä ihanaa ja mukavaa poikaa. Muistan vaan sen valheelliset silmät ja petoksen. Muistan ne kaikki muut tytöt, joiden kanssa hän viettää aikaansa ja turhaudun, hänen kuvan nähdessään. Joskus pysähdyn kuvan eteen ja lamaannun totaalisesti, joskus koen vahvaa inhoa ja laitan kuvan pois heti. Voi rakas, tietäisitpä vain.
***
Laitan uudet lenkkarit jalkaan ja astun ovesta ulos. Tunnen, kuinka kylmä ilma puree vaatekerrokseni läpi, ihoni menee kananlihalle ja pienet räntähiutaleet kostuttavat kasvoni. Lähden matkaan ja juoksen, kovaa ja armottomasti, jotta lenkki menisi nopeasti.
Lenkkarini ovat märät, takkini on märkä ja mustat ripsivärin rippeet valuvat poskille. Jatkan matkaa, vaikka juoksu tuntuu kamalalta. Haluan näyttää sinulle, mitä sinä menetit. Minä olen upea, urheilullinen ja hyväkuntoinen, niinkuin sinäkin. Näen itseni eteen vaivaa ja haluan näyttää sen etenkin sinulle. Jaksan juosta tämän loppuun, kunnes joku päivä laitan kuvan nenäsi eteen ja tajuat, miten upean ihmisen olet menenttänyt. Katso minua nyt, tähtisilmä, olen upea.
***
Pelkät tälläiset ajatukset saavat minut ahdistumaan, mutta en saa niitä pois. Ehkä tämä on vaihe, jota seuraa lopullinen ylipääseminen. Odotan niin paljon sitä päivää, kun tajuan päässeeni kokonaan pois tähtisilmän vaikutusvallasta mielessäni. Kuitenkin edelleen joskus, mietin iltaisin kaikkea sitä hyvää ja kaipaan sinua, mutta vain joskus, ja hyvin vähän.
Tällä hetkellä, tietokoneen valossa näen itseni peilistä. Hymyilen peilikuvalleni ja näen onnellisen ihmisen. En halua, enkä aio tähtisilmän antaa pilata mun elämää ja onnellisuutta, mutta en voi estää hänen elämistä mun ajatuksissa, en ainakaan vielä.
Vanhojen parini kanssa menee hyvin, kaikki on peruskauraa ja jutellaan edelleen iltaisin usein. Kuitenkaan harvemmin olemme päässeet juttelussa syvemmälle tasolle, nukkumatin jo kolkuttaessa ovella. Deepit keskustelut usein nimittäin vaativat myöhemmän kellonajan, hiljaisen talon ja huoneen valaisun pienellä yölampulla.
Koulussa tavataan, moikataan ja ehkä jutellaan. Suunniteltiin näkevämme taas joku päivä kun mopotkin ovat heränneet talviuniltaan ja mieli on paljon virkeämpi. Meillä on hauskaa yhdessä ja ehkä hän on juuri tähtisilmän tilalle kaipaamani hyvä tyyppi. Voin viettää hänen kanssaan aikaa ja koittaa taas kasvattaa luottoani miehiä kohtaan. Ikävä sanoa näin, mutta niin se vain menee.
Huomenna on kauan odottamamme kokeiden palautukset, mitenköhän se menee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti