elämänviisauksia

Mä luulen, et jokaiselta on joskus kysytty, tai tullaan kysymään: "Mikä sun motto on?"

Musta toi on tosi inhottava kysymys, enkä oo koskaan osannu vastata mitään järkevää. Jos sellasta ei oo, ni ei sitä pysty yhtäkkiä repäsemään. 

Tän vuoden aikana, oon selaillu tuhansia quoteja ja lukenu kaikenlaisia tekstejä. Tajusin yks päivä, et mullaha on nykyään monta sellasta pätkää, "mottoo", minkä mukaan yritän elää ja toimia. Ne on vaa jostain tarttunu mun mukaa ja nyt voin esitellä ne teille: minun elämänviisauteni. 

Jos elämä hymyilee sulle, hymyile takas.

Ihan oikeesti, aika paljon paskaa tulee jokainen täällä pallolla kohtaamaan elämänsä aikana. Kummiki myös hyvät asiat kuuluu elämään, ja jos sellasia sattuu kohalle ni pitää yrittää vaa päästää irti vanhoista ja ikävistä jutuista ja alkaa elää!

Se mitä jollain muulla on, ei oo sulta pois.

Mä en oo onneks luonteeltani mitenkää kateellinen ihminen ja yritän välttää sitä, vaikkakin väistämättä joskus tuntee kateuden piston rinnassa. Mut oikeesti, se mitä jollain muulla on ei pitäis vaikuttaa muhun. Se ei ihan oikeesti oo multa pois. 

Unelmoi, niinku eläisit ikuisesti, mut elä jokainen päivä niinku se ois viimene.

Tää toimii kaikista parhaiten esim. riitatilanteissa. Mä en halua jättää sopimatta saman tien. Jos kuolisin seuraavana yönä, kyllä kaduttais ku päälle ois jääny joku turha riita. Minä ja sinä voidaan olla ne fiksut, jotka haluaa sopia ja lopettaa riitelyn. 

Mieti aina toiselle vastatessa millaisen vastauksen haluaisit ite. 

Tätä mä mietin nykyään tosi usein. Joku asia voi olla ettei kiinnosta mua, mut yritän silti antaa järkevän vastauksen. Se onnistuu parhaiten, ku mietin mitä haluaisin et mulle vastattais siinä tilanteessa.

Toisaalta, jos multa kysytään edelleen jotain tollasta ni en osaa vastata. Onhan noi vähän henkilökohtasia ja jotenki sellane olo et ne on mun eikä ne kuulu kellekkään muulle!

Ps. Olin eilen mun parin kanssa mäkkärissä pari tuntia.