bileet

Leikitään pientä ajatusleikkiä.

Seisot yksin pimeessä salissa ja sun ympärillä on 360° iso, sun korkunen näyttö. Katot ympärille, ja näät kaikkialla vaan mustaa. Yhtäkkiä joku laittaa musiikin soimaan, jumputusta jonka mukana ei voi ees laulaa. 

Alat tanssimaan siinä pimeydessä. Katot eteenpäin ja näytölle läväytetään kuvia sun elämästä päällekkäin. Kuva ilmestyy jokapuolelle ja hetken on taas pimeetä. Uusi kuva vanhan päälle ja taas pimeetä. Ihan sama mihin suuntaan katot, niin kuvat vaan pyörivät sun silmien edessä, musiikki soi ja tanssit sun elämän kanssa. 

Kuvissa on ihmisiä, osa tuttuja ja osa tuntemattomia. Joka toinen sun ympärillä suutelee ja alat tuntemaan ihmisten kosketuksia, näkemään osia niiden reaktioista kuvien kautta. Pystyt etenemään ja menemään minne suuntaan haluat tanssien, ja kuvat vaan vaihtuu. Kävelet johonkin tanssivaan porukkaan ja päädyt pojan kainaloon.

Vaihat porukkaa ja oot aina eri pojan kainalossa, välillä tytönkin. Edelleen näet kaiken vaan kuvina ja tunnet olevasi täysin unessa, vaikka tiedät myös olevasi täysin selvinpäin. Ajan- ja paikantaju katoaa, sun kaulassa roikutaan ja sä teet sitä samaa. 

Kuulet paljon huutoa ja puhetta, mutta mistään on vaikea saada mitään selvää. Jossain vaiheessa joku huutaa kovaa ja jotain mistä tajuat ehkä osan: viimenen biisi. Tanssit ja heilut kun hullu, kunnes huoneeseen syttyy valot. Kuvat katoavat, musiikki lakkaa, pysähdyt paikallesi ja heräät taas todellisuuteen. 

Nukkuessasi muistat tanssineesi, muistat kieltäytyneesi suudelmista, muistat kaiken, mutta se tuntuu aivan unelta.