pelko

Syksy, oli tavallaan mun elämän rankinta aikaa. Se oli ihanaa, osittain täydellistä, mut vaan sillon, kun me oltiin yhessä. 

Ja ainoastaan silloin kun, sä oot niin lähellä, et mä en sua enää nää, voin keskittyy elämään.

Kesällä kuuntelin tota biisii, eikä tossa ollu mun mielestä päätä eikä häntää. Nyt, kun mä mietin tota, niin tajuan, että mun syksy oli nimenomaan tollasta. Olin nii epävarma siitä, mitä oli tapahtumassa, pohdin ja spekuloin ihan liikaa.

Mä halusin sut enemmän kun mitään muuta, mä oisin tehny sun vuokses ihan mitä vaan. Mä pelkäsin, et sä et haluukkaa mua, mä varmistelin ja mietin sun jokaisen pilkun paikan. En ollu koskaan ollu, en _koskaan_ mun elämässä niin onnellinen. Hymyilin koko ajan ja en osannu puhua muusta, kun susta.

Pelkäsin mun omia sanoja liikaa, tiesin ja aavistin, etten mä riitä sulle. Halusin niin paljon suojella itteeni, piilotella mun tunteita ja vaan ottaa rennosti, mutta en osannu. 

Jossain vaiheessa, mä tajusin et sä et oikeesti oo niin varma tästä, kun mä olin. Mä esitin urheeta, en ikinä näyttäny sulle kuinka paljon mua sattu. Friendzonetit mut, niinku se ois ollu sulle arkipäivää ja vastasin jotain sen suuntasta, et munki mielestä tää on hyvä ratkasu ja okei, kaikki on nyt kivasti!

Sisäisesti mä kuolin.

Se oli mun syytä, kaikki oli mun syytä ja en tykkää siitä ajatuksesta, et se oikeesti meni niin. Sä oot nyt onnellinen ja mä oon onnellinen sun puolesta. 

Nyt mä pelkään maailman eniten, et ihastun johonki uuestaan. Mulle käy näin uuestaa ja kukaan ei koskaan tuu tykkäämään musta. Tää kuulostaa niin tyhmältä ja kadun tän sanomista jo kohta, mut miksen vaa osaa ottaa rennosti ja antaa asioiden rullata. 

Kuin kevään ensimmäiset kukat, 

hauraita ja epävarmoja, mut kuitenki

niin täynnä toivoa ja loistoa.

Sellaista on nuori rakkaus, iloa ja surua,

epävarmoja tunteita ja pelkoja.

Pitää uskaltaa antautuu, 

antaa kaikkesa, eikä mitää katuu.

Asiat voi romahtaa tai suureen,

ikuiseen liekkiin roihahtaa.

Oo varuillaa mitä tuleman pitää, 

mut anna tän tapahtuu, älä estä sitä.

11.10.14

Ehkä mä olin liian varuillani.