koeviikko

Kaksi koetta edessä, neljä takana. 

Joka koeviikko mut yllättää se, miten poikki sitä loppupuolella onkaan. Sen viikon sitä vaan elää sumussa, vailla sosiaalista elämää ja saattaa olla että muistat kavereidesi olemassaolon ensimmäisen kerran vasta viikon loppupuolella. 

Aamulla herään about 20 minuuttia ennenkuin bussi lähtee, nousen, puen ylleni jotain maailman epämuodikkainta, meikkaan hätäseen pelkällä meikkivoiteella ja kulmakynällä, hiuksiin väsään jonkun epämääräisen nuttura-asian ja olen valmis.  Koulussa sitä tekee kokeen edes vilkaisematta kelloa, parituntia on se aika mikä siihen kuluu. Kokeen jälkeen syömään, ehkä, jos löytää seuraa ja sitten vaan kotiin lukemaan. 

Samalla se tuntuu ihan lomalta. Miettikää nyt, koko se aika päivästä kun oot kutakuinkin järjissäs saat viettää kotona makaamalla ja löhöämällä. Ainoa miinuspuoli tietenkin on se kirja joka kuumottelee ja hönkii sun niskaan. Noh, pikkuvikoja. 

Mut se mikä siinä on eniten rankinta oikeesti sen konkreettisen lukemisen lisäks, on ne paineet jota osittain mä ite, osittain jotkut muut on aiheuttanu. 

Kympin tyttö.

Okei, ehkä mä oon aina pärjänny koulussa jo pelkän maalaisjärjenkin avulla, mut sen lisäks kaiken muun tiedon oon oikeesti hankkinu tekemällä töitä ja lukemalla. Minä en todellakaan oo ikinä saanu yhtään kymppiä ilman lukemista, en yhtään. 

Inhottaa jo kokeeseen mennessä, jos oon tosi epävarma siitä aineesta ja kommentti joka tulee mulle on "sä saat kuitenki kympin...". Niin katkeran sulonen lause. Kukaan teistä, ei kukaan voi tietää mitä mä tuun saamaan ja ei ne hyvät numerot oo mitään itsestäänselvyyksiä. Ne on mulle työtä, ne vaatii paljon ja mun mielestä oon ansainnu sen kympin, jos joskus sellasen saan. 

Muutenki se käsitys, että saan aina kympin on tosi tosi vääristyny. Tottakai sitä mainitsee ainoastaan niistä numeroista, mihin on tyytyväine ja niille antaa enemmän arvoa. Mutta oon esim. kielissä huono ja oon onnellinen, jos saan vaikka seiskan. Se on elämää ja en ees haluais olla kaikessa hyvä. 

Mutta sama inhotus pätee kommenttiin "miten sä jaksat, ei niillä numeroilla oo niin paljoo väliä vielä".

Tää miten teen töitä nyt niissä aineissa mitä kirjotan, on suoraan verrannollinen sen kanssa, kuinka paljon mun tarttee sit lukee kirjotuksii ja kuinka hyvi pärjään niissä. Mun luonnekki on sellane, et en vaa halua enkä pysty ottamaan huonoo numeroo niistä aineista, josta tiiän pystyväni kiitettävään. 

Sitäpaitsi, pointti joka kävis joka kohtaan. Mitä väliä sillä on jollekki muulle, mitä toinen saa?

Entäs se, kun saadaan kokeet takasin. Kukaan ei kiinnitä huomioo, jos minä tai kuka tahansa muu saa vaikka kasin. Mutta jos sieltä tippuu sen kymppi ni heti alkaa satelee lauseita "no minähän sanoin et saat kuitenki kympin" tai "noni, huoh sieltä se taas tuli" tai jotain muuta yhtä tyhmää. 

Herranjumala, ihan itse olen sen saanut ja anteeksi jos minusta ei ennen koetta tuntunu siltä, että nyt osaan kaiken täydellisesti. Toisaalta, jos joskus sanoisin niin, sillä olisi yhtä pahat seuraukset. 

Kiitos, olen puhunut.