helvetti

Mä oon vihdoin löytäny mun oman tavan kuvata asioita ja tuoda esiin sitä puolta itestäni, mistä en tykkää. Ja vaikka ois ihmisiä kelle mä voisin puhua, ni en vaan saa suutani auki tälläsistä asioista. 

On ihanaa, kun te kuuntelette mun huolet ja murheet. Leimaamatta mua minkäänlaiseks ja aattelematta musta eritavalla. Teille on helppo puhua, kun ette tiedä musta liikaa. Kiitos. 

Mun yks rakkaimmista ystävistä, on päälleppäin aina ilonen ja ihana. Tiiän kuitenki, mitä se käy päässään läpi iltaisin. Kuuntelen minkä pystyn, vaikka välillä se tuntuu mustakin vaikeelta, ku mulla ei itellänikään oo hyvä olo. Omat ongelmat on aina vaan niin mitättömiä toisten rinnalla ja musta tuntuu, että niistä ei sit kannata ees puhua. Kyllä mä tiedän, ettei se oo niin, mutta kerron tästä nyt mieluummin teille, taas.

Se poika, jonka tähtisilmät pettivät mut, on seurustellut mun jälkeen kahden kanssa. Me ei oltu missään vaiheessa viralliesti yhessä, onneks. En haluis olla sillä halvalla listalla, jonka jäsenet vaihtuvat ihan liian usein.
Oltiin kuitenkin niin lähellä, että mä kerkesin kertoa hälle kaiken ja kuulla hänen murheet, tavata hänen perheen ja maistaa hänen huuliaan. Oltiin niin lähellä, että mua sattuu vieläkin.

Helvetti.

Miten joistain ihmisistä tulee toiselle muutamassa kuukaudessa niin merkillisiä, että vielä pidemmän ajan päästä, kuin yhdessä vietetty aika, olet rikki. Sirpaleina, hajalla.

Ja vaikka tää ei oo enään samanlaista tuskaa, kun sillon heti, en elää päivääkään miettimättä häntä. Näen kuvan missä tahansa, sydämeni heittää voltin. Sama käy, jos kuulen saman nimen tai näen samanlaisen hiustyylin. Pelkään, että sattuisin näkemään hänet, vaikka ei edes asuta samassa kaupungissa. Eri kaupungissa, mutta ihan liian lähellä.

Kaikista eniten mua sattuu se tapa, miten mut jätettiin.

Oltiin tutustuttu pari kuukautta, juteltu yöt puhelimessa ja viestitelty kaikki päivät. Lähes joka toinen päivä nähtiin pikaisesti ja vietettiin aikaa yhessä. Hän osas sanoa just oikeat sanat ja
vein hänet meille. Otin vastaan kaikki perheen kuittailut, koska välitin niin paljon.
 Lähennyttiin entisestään ja matkasin hänen luokseen.
Tapasin hänen perheen, maattiin, suudeltiin, juteltiin ja söpöiltiin. Olin täynnä rakkautta.

Lähdin sieltä junalla ja hyvästeltiin asemalla.

En tiennyt, että hyvästelin hänet lopullisesti.

****

Mun elämää helpottaa se, että oon löytäny uusia ihmisiä jotka kiinnostaa, uusia valopilkkuja. Kuitenkaan, voinko koskaan luottaa täysin? Voin varmaan, mutta hitaasti.
Odotan, että joku näkisi sen vaivan, ansaitsisi mun luottamuksen ja rakastuisi muhun pyyteettömästi.

****

Haluan myös sanoa sulle, tähtisilmä. Voi kumpa joku päivä tajuaisit sen mitä en koskaan sanonut. Sä menetit ihmisen, joka rakasti sua ja mä ihmisen, joka ei rakastanut mua. Kumpi meistä oikeastaan menetti enemmän?
Ja vielä toinenkin asia. Mua sattu.