Muistatteko, kun kakkos luokalla meillä oli ensikosketus toisiimme, mahdollisuus kurkata pienesti mitä tuleman piti. Istuttiin tuppisuina rivissä ja vilkuiltiin kauhistuneina ympäröiviä ihmisiä.
Muistatteko, kun lauloimme kanootin kapean kaanonissa, vanhemmat ja rakas opettajamme kehui meidät maasta taivaisiin. Vitsit me oltiin hyviä!
Muistatteko, kun koulu alkoi syksyllä ja ensitapaamisen kuva ilmestyi luokan seinälle, se oli kamala. Kaikki oli uutta ja hienoa, opittiin joka päivä uusi kappale, kaanon, kaksiääninen ja kolmiääninen.
Muistatteko, kun lauloimme ensimmäisen kerran Käy mun vierelläin. Ei olisi silloin uskonut, millainen itketysbiisi siitä tulee.
Muistatteko, kun kutoset lauloi Lehtipuun (=Paimenen syyslaulun) ja mekin haluttiin oppia se. Opittiin nopeasti ja vieläkin, vieläkin joka syksy mun on pakko lauleskella sitä yksin.
Muistatteko, kun koitti ensimmäisten luokkajuhlien aika ja kierreltiin ympäri koulua etsimässä sopivaa luokkaa harjoittelua varten. Perjantain tullessa keräännyttiin luokkaan sikinsokin ja syötiin eväitä, naurettiin toisillemme ja pidettiin hauskaa.
Muistatteko, kun riideltiin jatkuvasti. 25 tyttöä ja 4 poikaa oli ehkä vähän liikaa samojen seinien sisälle ja taistelu parhaista kavereista, pojista puhumattakaan, oli kamalaa.
Muistatteko, kun jokaisen riidan jälkeen kyyneleet silmissä halailtiin toisiamme ja oltiin taas ystäviä, ainakin useimmiten.
Muistatteko, kun meidän luokka sai olla välitunnit sisällä, jos vain olimme hiljaa. Kyykisteltiin luokassa ja punottiin salaliittoja opettajamme kanssa yhdessä muita opettajia vastaan.
Muistatteko, kun keväisin ja syksyisin pelattiin pesäpalloa parhaimmillaan 3h päivässä. Opiskelu oli meille tuntematon käsite, mehän osattiin vain laulaa ja pelata.
Muistatteko, kun me saatiin lähes jokapäivä karkkia, jätskiä, pullaa tai vaikka kokonainen kakku, koska olimme parhaita.
Muistatteko, kun olimme ensimmäisellä luokkaretkellä Helsingissä katsomassa Joutsenlampea. Oikeastaan mä en muista näiden järjestystä, mutta siellä me käytiin. Muistan siitä kerrasta Kuopiolaisen pojan, josta kaikki puhuivat.
Muistatteko, kun olimme laskemassa koskea ja kasteltiin itsemme litimäräksi. Otettiin kuvia ihmeellisten patsaiden edessä ja laulettiin bussissa. Hakattiin halkoja ja otettiin pukkitappeluita tukin päällä.
Muistatteko, kun teimme oman oopperan. Värituubiputkilo-puvut päällä me laulettiin Vincent van Goghista ja seurattiin ammattilaisten työskentelyä.
Muistatteko kun kävimme lintsillä ja voitimme ison säkin sipsiä. Myös ruokapaikka jäi mieleen, se oli vähän turhan hidas meidän mieleemme ja näin suurelle porukalle.
Muistatteko, kun kävimme myös toisen kerran baletissa ja tällä kertaa katseltiin Pähkinänsärkijää. Sillä matkalla puolet luokasta oli kuumeessa, sikainfluenssa rokotteen takia.
Muistatteko, kun esiinnyimme vähintäänkin kerran viikossa. Kaikki kömmähdykset joita tehtiin laulaessa nauratti meitä niin paljon, että oli lähes mahdotonta jatkaa.
Muistatteko, kun yllätimme opettajamme sen syntymäpäivänä luokastamme tehdyn valokuva-albumin avulla. Se oli muuten hieno albumi ja yllätys oli sille opelle onnistunut.
Muistatteko, kun siirryimme varsinaisesta koulustamme parakkiin. Talvella ei saatu vettä, oli kylmää ja ahdasta. Keväisin läkähdyttiin luokkaan ja opiskelimme rakkaan pesiskenttämme päällä.
Muistatteko luokkasormukset, jotka hommasimme. Kaiverrus "oma nimi ja 2025" tarkoitti tulevan luokkakokouksen vuotta. Edelleen mulla on käytössä se sormus, se on oikeesti hieno.
Muistatteko, kun kutosella pahimpina esimurkkuikäisinä me vihattiin meidän opettajaa ja koko luokkaa. Kerran jopa marssittiin rehtorille valittamaan tästä, mutta tämä marssi jäi onneksi vain yritykseksi.
Muistatteko, kun yläasteelle siirryttäessä meidän luokka jaettiin kolmeen osaan. Suurin osa oli tästä onnessaan, mutta mä olin ainakin surullinen.
Muistatteko, kun opettajamme vaihtui uuteen. Mun ensimmäinen muistikuva hänestä oli esittely "pelastusrenkaasta" vyötäröllä, se oli kuulemma lähdössä pois.
Muistatteko, kun osattiin kyllä laulaa, mutta toistemme seura ei oikein napannut. Riidat oli jokapäiväisiä ja kaikki musiikintunnit yhtä taistelua.
Muistatteko, kun siirryimme taas uuteen kouluun ja saatiin uusia vaikeita biisejä, ihmiset alkoivat kasvaa ja tulimme taas toimeen. Esiinnyimme edelleen paljon, mutta huomattavasti vähemmän, kuin ala-aste-aikoina.
Muistatteko, kun esiinnyimme Club for Fiven kanssa. Yhteisbiisi oli mahtava ja konsertti muutenkin hyvä. Ihania tyyppejä!
Muistatteko, kun meillä oli paljon rahaa ja reissaattiin ties millon ja minne. Mun muisti pätkii tässä kohassa, ja en muista missä kaikkialla sitä edes tuli käytyä.
Muistatteko, kun ysin lopulla tajusimme loppumme lähenevän ja laulettiin vanhoja lauluja viimeisiä kertoja. Muisteltiin ala-aste-aikoja, käytiin ravintolassa ja otettiin biitsiturnauksia isolla porukalla.
Muistatteko, kun teimme kevätjuhlaan puheen meidän luokan taipaleesta, itkettiin niin että meikit levis ja laulettiin Käy mun vierelläin kaikille näytteeksi siitä mistä ollaan lähetty ja Butterfly todisteeksi siitä, mihin ollaan päästy.
Tänään me otettiin hieman etumatkaa luokkakokouksen ja kokoonnuttiin laulamaan. Mulla oli niin kova ikävä teitä ja tiiän, et meiän taival ei lopu tähän. Vielä on niin monta hyvää biisiä edessä ja seuraavan keikan yleisönä siintää Ruotsin kuningaspari ja Suomen presidenttipari.
Muistatteko, kun yllätettiin taas tänään meiän vanha opettaja sen synttäripäivänä ja saatiin vastineeksi kakku ja paras fiilis pitkään aikaan.
Muistatteko tän ikuisesti, jos kerron nyt et teillä jokaisella on erityinen paikka mun sydämessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti