Mä katselin isojen sadepisaroiden putoamista maahan tuntien, kuinka kylmä vetää ihoani kananlihalle. Vaikka olinkin teltan alla "sateensuojassa", vettä tippui milloin niskaan ja milloin otsalle.
Sitä tippui laareihin ja maahan ja työvälinelaatikoihin. Sitä oli joka paikassa, vaikka mun tehtäväni oli pitää marjat kuivana ja itseni terveenä.
Yksi hyvä puoli tässä sadesäässä oli; rakkaat ystäväni naakat pysyivät loitolla. Ne riivatut eläimet, jotka pöyhkeilivät ja kynivät sulkiaan, syöksyivät teltan alle ja söivät kaiken, mitä irti saivat.
"Pitäis varmaan olla rumempi myyjä", sanoi pomo. Mua ei kyllä lämmittänyt.
Oli siinä toinenkin hyvä puoli, kun asiakkaita ei ollut ja päivät matelivat. Mulla oli aikaa kirjottaa töissä ja nyt on laukut täynnä muistilappuja, joiden tekstit eivät koskaan ole nähneet päivänvaloa. Mulla oli myös aikaa miettiä ja pohtia juttuja.
Toitä on jälellä vielä kuusi vuoroa, noin 40 tuskaista tuntia kestettävänä. Jos vielä ensi kesänä aion ulkoilmatyöhön Suomessa, niin herättäkää mut ajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti