Kuulostaa helpolta kertoa, että kaikki alkoi, kun pyysin häntä pariksi 17.1.15 ja hän suostui. Siitä puolen vuoden ja kahdeksan päivän päästä me suutelimme.
Niin se meni, mutta tähän matkaan on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että olen edelleen ihan sekaisin. En tiedä mitä sanoa, mitä ajatella, tai mitä tuntea. Sanomattakin on selvää, että olen onnellinen. Mutta osaanko tykätä tarpeeksi? Osaanko rakastua? Osaanko antaa itsestäni kaiken?
En tiedä.
Milloin kerron vanhemmille? Mitä kaverit sanovat? Milloin näemme? Mitä olemme?
Tähän asti mä pärjäsin jopa ihan hyvin, mutta nyt kaikki on vain suurta mustaa aukkoa. Ja kun juttelimme eilen tästä, molemmilta puolilta paljastui uusia juttuja, toisten tiedostamattomia.
Kaikki on niin auki ja epäselvää, mutta toisaalta kuitenkin tosi selvää. Me tykätään toisistamme, tarvitaanko muuta? Kyllä kaikki järjestyy toivottavasti.
Kaikki on niin auki ja epäselvää, mutta toisaalta kuitenkin tosi selvää. Me tykätään toisistamme, tarvitaanko muuta? Kyllä kaikki järjestyy toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti