strategiapeli

Musta oikeesti tuntuu, et pelaan jotain strategiapeliä nykyään mun miesasioissa. Oon tunnetusti tosi analysoiva tyyppi, enkä tykkää antaa tunteitten viedä. Viimesimmästä jäi sen verran paska maku suuhun, et haluun jotenki pelata tälläkertaa varman päälle kaiken. Se oli eka kerta, ku annoin niitten tunteiden viedä ja se oli virhe, mun paras virhe. 

Nyt kuitenkaan en tartte toista samanlaista virhettä, se ei ehkä ois enää paras. Jos mä nyt jotain haluun, ni oikeesti hitaasti ja varmasti rakennetun suhteen, ei mitään hätiköityä. Haluisin ihmisen josta saisin turvaa, suhteen joka huokuis luottamusta ja rakkautta. 

Välillä mietin, et oon vetäny tän ihan liian strategiapeliks, enkä ees tiiä onkse hyvä vai huono. Tässä vaiheessa inhottaa koko juttu, ku  en vielä yhtään tiiä mihin tässä päädytään, miten ja miks. Pitää vaan oottaa seuraavaa "siirtoo" joka on schools out. 

Tää pelihän alko mun osalta viime syksynä, marras-joulukuussa. Kiinnitin silmäni poikaan, jonka kanssa halusin tanssia wanhojen tanssit. Ekaks analysoin ja mietin yli joululoman, että uskallanko pyytää. En oikeestaan ees selvittäny sen pariasioita, koska musta vaan tuntu siltä, ettei sillä oo paria. Onneks olin oikeessa. 

Noh, mä sitten pyysin sitä. Seuraavan kerran kun nähtiin koulussa, ni olin päättäny moikkaavani sitä. Halusin tutustuu oikeesti kunnolla ja siitä parin päivän päästä puhuinki sen kans livenä jotain ekaa kertaa. Lisäsin sen snapchatissa ja jutsailtiin siellä aina välillä. Lopulta mä mainitsin sille jostain asiasta, joka vaatis pidempää selittelyä, jollon sain tekosyyn pyytää numeroa ja puhua whatsappissa. 

Siitä eteenpäin juteltiin jokapäivä suunnilleen, ja ehdotin että tehtäis koulun jälkeen jotain, kuitenkin juteltiin puhelimen välityksellä niin paljon. Mentiin kebulle, josta oonkin kertonut. Sen jälkeen tais olla ihan tasasta, sillon tällön puhuttiin koulussa ja joka päivä iltaisin. Jossain vaiheessa käytiin mäkkärissä yhessä, ehkä mä siitäki oon sanonu. 

Vappu meni sitten miten meni, tosi hyvin niinku sillon siitä kirjotin ja mulle jäi tosi paljon kysymyksiä takaraivoon. Kuitenkin, on ollu nii kiireistä sen tutkinnon (josta sain muuten kiitettävän) takia ja kaiken muunkin, ettei olla ees nähty. Ollaan muutenki nykyään juteltu paljon vähemmän iltasin, siitä tuli tavallaa nii normaalijuttu, et ei enään tuu juteltua niin paljoo. 

Pyysin häntä sitte tälläviikolla aiemmin pihalle joku ilta, et saisin kartotettua tilanteen omalta osalta ja osittain ehkä senkin osalta, et onks tässä muutaki ku ystävyyttä. Oltiin äsken joku melkeen 2h pihalla ja mäkkärissä. Käveltiin ja juteltiin, muttei mitään sellasta kauheen ihmeellistä. Mua ei oo kyllä koskaan aiemmin kuumottanu nähä sitä tai olla sen kans, mut äske pelotti iha kunnol, en ees tiiä miks. 

Ku en mä oikeesti edelleenkää tiiä yhtään, tai ei oo mitään niin selvää ees omalta osalta, et uskaltaisin siitä sanoo mitään. Mun pitää oottaa nyt school outtii, jollon ollaa yhessä ja koska se on kännissä, ni ehkä voin kysyy siltä jotain ja käyttää sen tilaa hyväks. Meillä on kyllä tosi kivaa, keskustelu on vapaata, nautin sen seurasta, mut ei voi tietää.

Äsken sanoin sille vähän testatakseni et: "Hei se sun kaveri ties mut nimeltä vappun vaikken ollu esittäytyny ja sano kuulleensa musta paljon, mitäköhä se tarkotti?"

Ni sain vastaukseks: "Oho, mistäköhä se on kuullu ku en mä ainakaa oo mitään sanonu."

Sen jälkeen jäätiin keskustelemaan, et mistä se ois voinu kuulla ja tietää jne, eli een ees saanu mitää uutta hienoo tietoo. Nyt en kyllä ees jaksanu kirjottaa oikeaoppisesti, mut pieni selvitys asioista ittelleniki. Toivon tosiaa, että sillo kahen viikon päästä saan jotai irti oikeesti kunnolla ennenku ollaa lomalla ja sit ei nähäkkää enää sopimatta..