Laitan kuulokkeet korville ja johdon koneeseen. Avaan spotifyn ja laitan soittolistan soimaan. Samalla mä pystyn taas hengittämään, mä vapaudun ja kyyneleet meinaa tulvia silmiin. Oon vaan niin helvetin onnellinen, että nyt on loma, tästä kaikesta ollaan selvitty ja yksi pitkä talvi selätetty.
Tuntuu, että kun mulla ei oo musiikkia korvissa edes jollain tapaa, oon hukassa. Tai että hengitys ois raskaampaa ja rintaa puristais, koko ajan. Joka kerta kun laitan kuulokkeet korviin, vapaudun ja koen olevani niin kotona. Toisaalta, jos kuunnellaan "huonoa" musiikkia, on ahdistus vain kovempi.
Kun vaan sä hymyilet, niin mua viedään, kun vaan sä katsot mua, niin mua viedään.
Eilen tosiaan mentiin juhlistamaan koulujen loppumista tavalliseen tapaan. Se ei todellakaan oo mun laji, viime vuonna lähdin 00:30 ja eilen jo 23:45. En mä jotenkin jaksa olla siellä, antaa toisten roikkua mussa kun hullut ja pitää huolta sammuvista kavereista. Alkuillasta on aina tosi kivaa kun ihmisillä on pieni hiprakka, mutta sammumispisteen lähestyessä en enää jaksa.
Olin oottanut tätä sen vuoksi, että saisin ehkä tietää enemmän mun ja mun parin väleistä ja niin mä sainkin. Ei kumpikaan juotu nyt, käveltiin ristiinrastiin ja etsittiin ihmisiä. Kaikki jatkoivat samaa rataa, kun vappuna. Mutta ei, meistä ei tule söpöä paria, sori.
Mä oisin varmaan halunnut sitä ihan yhtä kovin kun tekin, mutta olin niin häiriintynyt muiden painostuksesta, että kysyin asiaa. Hän halusi olla vaan kaveri ja se on mulle ihan okei. Onhan se ihana, mutta tää on varmaan kaikkien kannalta parempi näin, ja tosiaan kuitenkin tanssitaan yhessä.
Kuulemma hän oli kännissä joskus näyttäny mun kuvia ja puhunu musta, mutta ehkä oon vaa niin kauhee että kunnolla tutustuessa tajus, ettei kannata. No okei, en mä oikeesti ihan tollein ajattele, mutta mustavalkosesti noin se varmaan on. Onneks ei oo mikään kiire.
Tiistaina alkaa työt ja rahahanat aukeaa, ihanaa. Oon selvinny aika hyvin tänne asti pelkästää viime kesän palkalla, ja vielä paljon on jäljellä.
19 päivää meidän Amerikan matkaan.
38 päivää kesän riparille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti