minä

Mä en oo erityisen kaunis ulkonäöltäni, vaikka en mikään rumakaan. Mulla on sopivasti kavereita ja ystäviä, mutta mä en oo mitenkään erityisen suosittu. Mun ulkoiset ominaisuudet ei ehkä vedä ihmisiä puoleensa, mutta oon ylpee mun vartalosta, musta ittestäni ja haluun kantaa itteni ylpeydellä. 

Oon mielestäni sellanen ihminen, kuka on sisältä paljon kauniimpi ja fiksumpi, kun ulkokuori antaa olettaa. Oon luonnostani hiustenväriltäni blondi, mutten koe sen alentavan mun älykkyysosamäärää. Fyysisesti blondi, mutta henkisesti en. Mulla on paljon tietoa ja viisautta, osa tavallaan luonnostaan ja osa on hankittu lukemalla. Siihen liittyy se, että opin asiat helposti ja nopeasti ja mun ymmärrys riittää vaikeisiinkin asioihin. 

Oon myös vähän ristiriitanen siinä suhteessa, että esim. maailmankaikkeuden pohtiminen kiinnostaa mua, teen sitä paljon. Lisäksi uskonnot kiinnostaa ja henkimaailmat yleensäkkin, mutta uskon faktoihin pohjautuvaan tieteeseen. Luen fysiikkaa ja kemiaa, uskon Darwinin evoluutioteoriaan ja oon seurakunnalla isosena. Vihaan kielten opiskelua ja matemaattisten aineiden lisäksi pidän kuviksesta. Vapaa-ajalla soitan, kirjotan, pidän yhteyttä kavereihin ja urheilen. 

Näytän ulospäin mun tunteet, löydän yleensä aina tilainteista jotain positiivista ja oon tottunut etsimään sitä. Jos oon huonolla tuulella, kiroan kuin vanha merimies ja valitan. Kun kyllästyn siihen, päätän lopettaa ja hymyilen taas. Joskus haluan olla tosi asiallinen, etenkin aikuisten seurassa ja usein taas vaikutan täysin sekopäältä. 

Mä haluaisin, että ihmisillä jotka oikeesti tuntee mut, jäis sellanen kuva että oon etenkin sisäisesti kaunis. Mä en halua olla kikattava teinityttö valkoisissa farkuissa. (Anteeksi tuo stereotypia, mullakin on kaapissa sellaiset mutten käytä...) Mä haluan olla minä, haluan olla fiksu ja ajattelevainen. Päättäväinen ja itsenäinen. 

Mä rakastan tota quotea. Ja mä toivoisin, että edes jollain ois tuollainen kuva musta, enemmän tai vähemmän.