"En enää päädy samaan tilanteeseen, en enää mee sinne", mä hoin ystävilleni (tai ehkä lähinnä itselleni). Ja tietenkin mä hoin, mähän tapailin uutta miestä! Vanhempaa, fiksumpaa ja komeampaa miestä.
Mutta rehellisesti: mä luulin, ettei yö tähtisilmän kanssa edes voisi ikinä toistua. Miten edes oli mahdollista saavuttaa tavoittamaton? Saatikka saavutta tavoittamaton kaksi kertaa?
Niin siinä kuitenkin taas kerran kävi. Sillä sekunnilla kun kosketin tähtisilmän pehmeitä huulia, mä tunsin ne omakseni. Ne on ne huulet, joita mä haluan koskea ja hänen kosketus on se, jonka mä haluan tuntea. Miksei elämä vaan toimi niin, että voin päättää kenen viereen nukahdan?
Sinne meni se uusi mies. Ja toisaalta, sinne meni tähtisilmäkin ainakin hetkeksi. Mistä mä tiedän onko toi toistuva asia? Mistä mä tiedän mitä se ajattelee?
Mä luulin, etten itse edes tietäisi, mitä ajattelen hänestä. Luulin, kunnes ystäväni kysyi: "Oletko ihastunut?"
Ai ihastunut??? Mä rakastan sitä ihmistä!
Tuota en kylläkään sanonut ääneen, mutta riittää että ajattelin.
*****
*****
Aaaand here we go again....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti