Viime vuonna tähän aikaan, en olisi uskonut missä tilanteessa istun nyt, vuoden päästä.
Huone on pilkkopimeä, tietokoneen näytön valo on ainut mikä loistaa. Pää vilisee ajatuksia, muttei näytölle vain ilmesty tekstiä. Rak...ar...ee..min...ih..vuo..va... Niin kuin käkkäräpää sanoo, päässä lauseet kuulostaa järkeviltä, mutta sanoessa ne ääneen merkitys vain katoaa. (Tässä tapauksessa puhun tietysti kirjoittamisesta.)
Tämä on ollut upea, ja ettette ihmettele, nyt puhun vuodesta. Ylivoimaisesti paras asia mitä on tapahtunut, on ollut mun Rakas. Hänellä on sänki joka kutittaa niinä päivinä, kun sitä ei ole ajettu. Hymy on edelleen maailman kaunein, mutta salaa toivoisin vielä palaavani vuoden takaisiin tunnelmiin.
Kaikki on hyvin nyt, mutta se ihana ensimmäisten kertojen kutkuttava tunne on kadonnut. Tiedättehän, kaikki suuri on vielä edessä, jos vain sitä tarpeeksi tahdomme. Mutta ensimmäinen vappu yhdessä ja lähes kaikki ensimmäiset juhlat yhdessä ovat takana päin. On ensi suudelma, vanhemmille ja suvulle esittäytyminen ja niin edespäin. 9 kuukautta seurustelua vuosi sitä ja tätä takana ja mitä enemmän uutta ja hienoa haluaa tapahtuvan, sitä harvinaisempaa se on.
Muistan vielä ensisuudelmamme, kuin eilisen päivän. Muistan oikeastaan lähes kaiken, sillä en ehkä ole kertonut, mutta pelkään asioiden unohtumista. Muistan kaiken myös siksi, koska kirjoitin Rakkaalleni ensimmäiset seitsemän kuukautta päiväkirjaa. (Loogista sinänsä, koska oman unohtamiseni lisäksi pelkään, että hän unohtaa.)
Ehkä unohtaminen on normaalia, sillä sen myötä pääsee elämässä eteen päin. Jos elää aina menneessä ja muistoissa, ei uusia sellaisia voi edes syntyä, eihän? Siksi lopetin päiväkirjan ja annoin sen hänelle lahjaksi, kahdeksantenatoista syntymäpäivänä.
Jos vielä palaan vuoden takaisiin tunnelmiin, vappu oli ensimmäinen kerta, kun kuljimme käsi kädessä, mutta kavereina koko illan. Vaikka pysyimme kavereina vielä lähes kolme kuukautta vapun jälkeen, näen sen käännekohtana. Siitä hetkestä lähtien alkoi muotoutua me.
Tänä vappuna minä olen sairaana kotona ja mieheni viipattaa baarissa, niin vanha kun jo on. Sanoin hänelle lähtiessään, että muistaa ilmoittaa, jos vahingossa päätyy huonoille teille vieraan tytön kanssa. Niin hän lupasi tehdä ja sitten hän meni.
Ps. Tämä kertoo kaiken suhteestamme, minä olen yhtä sekava kuin tämä teksti ja huumorintajumme on luokkaa äskeinen esimerkki.
Pps. Tämän ei edes ollut tarkoitus olla mikään lässytys, mutta hyväksyn sen tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti