lauantai 26. joulukuuta 2015

what

Humalainen kanttori kirkossa, 
lännestä nouseva aurinko, 
sydämetön eläin eksyksissä,
kesä keskellä tammikuuta.

Nuotit ilman viivastoa,
sininen viulu kotelossa,
kymmenet luonnokset bloggerissa,
tähti maan pinnalla.



Monta kertaa aloitettu teksti, yhtä monta kertaa kumitettu sellainen.

---------------------

Sitä avaa silmänsä usein myöhässä. Tarkoitan samaa lämpötilaa juhannuksena ja jouluna Suomessa. Tarkoitan niitä kommelluksia, joita tapahtuu lähipiirissä kaiken aikaa. Tarkoitan kaikkia asioita, joita voisi korjata pienellä huomion kiinnittämisellä.

--------------------

Jos lentää sopivaa vauhtia länteen, pysyy kellonaika koko ajan samana. Miten on mahdollista, että kuitenkin koko maapallon kiertäneenä on vuorokauden vanhempi?






tiistai 22. joulukuuta 2015

rakas

Möngin vielä puoliunessa vieressäsi ja vaikka kahistelen peittoa ja kolistelen polviani seinään, et näytä heräävän. Minä toivoisin, että heräisit. Samalla tavalla aikaisin, kuin minä vierestäsi, sydän täynnä rakkautta. 
En uskalla suoranaisesti puhua, mutta tiedän, miten saan sinut reagoimaan; Tulen ihan lähelle. Niin lähelle, että vartalomme sulautuvat yhteen. Sitten aloitan kirjoittamaan pieniä tai suuria tunnustuksia ihoosi, vapaasti sormenpäälläni. 
Äm, ää, väli... 
Et reagoi, vaikka poskeasi varmasti kutittaa. 
Jatkan varovasti är, aa, koo...
Miten sä voit nukkua? Eikö sua kutitakaan?
Kun pääsen loppuun kuitaten viestin pienellä sydämellä, liikautat päätäsi ja käännät sen minua kohti. Tuijotan sinua sotkuisella ulkomuodollani ja katselen täydellisiä silmiäsi, kun ne avautuvat. Sinä katsot minua takaisin unisesti ja aukaiset hieman suutasi sanoen: "Niin minäkin sinua."

Minä tiedän miltä tuntuu, kun rakastaa niin kovin, että sattuu myös fyysisesti. Tiedän myös, etten voisi olla onnekkaampi tyttö.