Minä en tiennyt, kuinka paljon voi toista ihmistä ikävöidä, ennen kuin tapasin sinut. En osannut kuvitellakaan, kuinka hyvältä tuntuu käpertyä viereesi rankan päivä jälkeen, tuoksutella kaulaasi ja halata lujaa. En pystynyt uskoakaan, kuinka avoimesti pystyisin puhumaan sinulle.
Kaikki tuntuu ja on koko ajan tuntunut niin normaalilta, luonnolliselta ja saat minut hehkumaan aivan uudella tavalla. Se on asia, jota rakastan sinussa eniten. Kun katson itseäni seurassasi, minä nauran, silmäni tuikkivat, niin, että niiden alle muodostuu pieniä hymyryppyjä. Se ei sinua haittaa, sillä kerrot minun olevat silti yhtä upea ja kaunis.
Minä olen huono kertomaan tunteistani suoraan ja sinä tiedät sen. Ajattelen koko ajan, päässäni pyörii mitä haluaisin sanoa, mutten saa sanoja ulos suustani. Näin on ollut aina, mutta osaan kirjoittaa ne lauseet. Virkkeet, joita en saa sanotuksi.
Sen verran voin suomentaa itseäni, että kun nauran leveämmin kuin koskaan ja kerron sinun olevan tyhmä, tai hassu, se tarkoittaa että minä rakastan sinua. Tunnen rakkauden kanssasi vahvemmin, kuin koskaan aiemmin. Sydämeni muljahtaa edelleen kuopastaan, kun muistelen ensimmäistä suudelmaa kanssani. Se oli merkittävä asia minulle, olin niin onnellinen.
Tuntuu, että olisin ollu kanssasi aina, tai ainakin hyvin paljon kauemmin, kuin 37 päivää. Vaikka eihän koko yhdessäoloaikaa tässä tapauksessa tarvitse määritellä seurustelun aika, vaan ne kaikki kuukaudet, joiden aikana olemme tutustuneet toisiimme ja viettäneet aikaa yhdessä.
Oli aika mikä tahansa, olen maailman onnekkain tyttö. Ja sinä olet minun. Ja minä olen sinusta äärettömän ylpeä ja olen sinulle ikuisesti kiitollinen meidän yhteisestä ajasta. Vaikka se olisi 2kk, tai 2 vuotta, tai 20 vuotta, kiitos.
Kädelläni sun ääriviivan tuntu,
huulillani noiden huulten maku,
lämmin ja kostea,
niinkuin kesäyö,
niinä kesinä kun vielä paistoi aurinko.
16.8.15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti