vitutus

Mitä sitä pitäisi tehdä elämällään, jos asia, jota on ennen rakastanut, aiheuttaa vain ahdistusta ja turhautumista? Jos liekki on sammunut, jos ei enää koe sitä samaa onnistumista ja merkitys on kadonnut. 

Siinä vaiheessa jonkun asian pitäisi muuttua, jotain täytyy tehdä. Mutta mitä?

Ihan kaunis maisema joo, eihän siinä. Mutta vituttaa tuo viulu. 

En osaa edes sanoa mitään, sillä en tiedä mitä pitäisi tehdä. Joko pitäisi löytää hukkunut motivaatio, tai.. niin, se on oikeastaan ainoa vaihtoehto. Lopettaa en voi, vielä. 

Turhauttavaa on, kun kävellessä soittotunnille tiedät osaavasi etyhtäänmitään. Opettaja on pettynyt, olet itse pettynyt, kukaan ei sano mitään, pääset aikaisemmin hiljaisuuden vallitessa. Jos itkisin, olisin melkein voinut itkeä. 

Pettymys itseä ja turhautuminen soitinta kohtaan on valtaisa.

Ei mulla muuta, jatkan tätä ja selviän siitä, niinhän mä aina.  

se kesä

Se oli se kesä, kun olin töissä jo toista vuotta samassa paikassa. Se kesä, kun satoi koko ajan ja jäädyin ja kastuin joka päivä. Se kesä, jolloin oli neljä hellepäivää, jolloin en käyttänyt shortseja kertaakaan. 

Se kesä, jonka aikana vietin kaksitoista päivää Califoriassa, jonka juhannuksesta nautin huonovointisena lentokoneessa. Kesä, jolloin olin riparilla isosena, heitin siellä talviturkin ja näiden tapahtumien lisäksi elin elämääni kavereiden ja töiden välillä.

Se oli se kesä, kun tutustuin poikaystävääni (pariini) paremmin, ihastuin ja aloin seurustelemaan. Vietin viikon yksin kokona, jonka myötä ehkä olemme tässä pisteessä nyt, näin pian. Se kesä, kun olin taas onnellinen. 

Sinä kesänä toteutin itseäni liian vähän, soitin kunnolla pyöreät nolla kertaa. Sinä kesänä kyllästyin työhöni lopullisesti, nukuin todella vähän, sillä olin päättänyt, etten anna työni haitata elämääni sen ulkopuolella. Sinä kesänä nautin kuitenkin ihmisistä ja elämästä.

Se oli ihan hyvä kesä, toivoa täynnä.