sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

uni

Siinä unessa mä istuin suhun selin ja sä tulit mun luokse ja halasit. Työnsit naamasi mun kaulaan ja mä tunsin sun kostean hengityksen. Mä aistin sun lämmön ja laskin silmät hitaasti kiinni, elin siinä hetkessä.

Nyt mä makasin pää sun rinnalla, silmät suljettuina. Tunsin, kuinka sun hengitys siirtyi lähemmäksi, pehmeät huulet kulkivat kaulaani pitkin ja kädet kietoituivat yhä tiukemmin mun ympärilleni. Muistin unen, muistin kertoneeni siitä sinulle ja kysyin varovasti: "Muistatko sen unen?"

Sä muistit ja vastasit: "Tää on parempi kuin se uni. Tää on totta."

Kuiskasin hiljaa vastauksen, onneksi ja nostin päätä. Avasin silmät ja siirsin itseäni vieläkin lähemmäksi sinua, jos se enää oli mahdollista. Hengitin nopeasti ja tunsin kuinka sydämemme löivät yhtä aikaa, samaa tahtia.

"Sähän oot ihan iholla", sä totesit mulle hymyillen ja en ollut koskaan ollut onnellisempi.


Vanhat soittolistat ovat pahinta tuskaa ikinä ja sun viiltämät haavat ovat muuttuneet välillä kihelmöiviksi arviksi, tähtisilmä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti