Sen päivän jälkeen kaikki muuttui. Osa ystävistä sulkeutui, osa avautui. Harrastusmenot vaihtuivat vapaa-ajaksi ja koulupäivät työpäiviksi. Pitkä kevät ja kylmä toukokuu muuttui kesäkuuksi ja kesä oli tosiaan virallisesti alkanut. Matkojen ja menojen odottaminen konkretisoitui ja kaupasta piti ostaa konseptin sijasta aurinkorasvaa ja jätskiä. (Just kidding, en ole edes vielä kertaakaan käyttänyt shortseja, but you got the point?)
Siinä rytäkässä myös ihmiset muuttuivat, niin kuin yleensäkin kesällä ollaan villejä ja vapaita, täynnä elämäniloa. Jotekin se on ihanaa, kun kaikki herää henkiin.
Mun kesän ensimmäiset viestit on tosiaan vaihdettu mun parin kanssa, kun kysyin pienesti meidän väleistä. Olin päättänyt etten sano vielä mitään omista tunteista, mutta edellisenä yönä olin joutunut muutamaan noloon tilanteeseen asian tiimiolta, ja halusin välttää ne jatkossa. Siinä juteltiin ja todettiin olevamme vain kavereita. Enhän mä sitä halunnut, en todellakaan. En vain saanut suutani auki ja saman "virheen" tein tähtisilmänkin kohdalla. Miksen voisi sanoa mitä tunnen, vaikka tunteet eivät kohtaisikaan?
Puhetta tuli aamulla myös toisen pojan kanssa, jonka suhteen asiat ovat olleet sekaisin viimeset seitsemän vuotta. Sekin tuntui vain isolta ratkeamattmoalta möykyltä ja kokonaan itseni aiheuttama sellainen olikin. En tiedä kumpi on pahempi; tulla jätetyksi useaan kertaan, vai jättää useaan kertaan?
Minä olen kuitenkin meidän ystävyyden aikana ollut useaan otteeseen se, joka on aluksi vähän lämmennyt ja sitten perääntynyt, kerta toisensa jälkeen.
Poden tästä syyllisyyttä edelleen, koko ajan, ja meidän on vaikeaa olla ystäviä. Toisaalta sen takia, että hän haluaisi minut edelleen, toisaalta sen, että minä en tiedä mitä haluan.
Kuitenkin, kun näin hänet kännissä toinen tyttö kainalossa, päätin, että meidän täytyy selivittää sotkumme. Vielä parin tunnin keskustelunkin jälkeen kaikki oli auki ja vakavasti pohdin, että heittäytyisin vain mukaan juttuun ja unohtaisin kaiken muun.
Jäin miettimään asiaa yksikseni ja tajusin, että halusin hänen vain olevan onnellinen ja tajusin myös sen, etten mitä pysty sitä onnea antamaan. Toisaalta sekin, että niin kauan, kun halusin jonkun muun enemmän kuin hänet, en voinut antaa mennä. Halusin vain etäisyyttä ja unohdusta, ja sitä myös järjestin itselleni. Olin sisäisesti yhtä sotkua ja yritin selvitellä asioita aluksi pääni sisällä.
Kun hän sitten tuli kysymään asiaa viikkoa myöhemmin, tiesin vastauksen. Tästä eteenpäin pysymme ystävinä ja pidän siitä huolen. Keskityn elämässäni eteenpäin ja toivon, että hän tekee samoin ja löytää uuden rakkauden. Olen helpottuneempi kuin pitkään aikaan, ihanaa että tämä säätö on ohi ja olen oikeasti syvällä sisimmässänikin täysin samaa mieltä.
Pomppaan taas miehissä pariini.
Aluksi ajattelin, että luovutan hänen suhteensa ja annan olla, että enhän mä nyt mitään miestä oikeesti edes tarvitse. Ja tottahan se on, mutta hän on sellainen ihminen, joka harvemmin puhuu tunteistaan. Vaikka hän sanoi haluavansa olla kaveri, en ole täysin varma tarkoittiko se sitä, sillä teot viittaavat aivan eri asiaan.
Olemme nyt keskustelleet joka ilta myöhään yöhön, muutaman kerran olen mennyt nukkumaan vasta auringonnousun jälkeen. Olemme nähneet yöllä ja ajelleet mopoilla. Menimme yhdessä kaverilleni ja vietimme iltaa. Olemme käyneet syömässä ja aina vaan jutelleet. Perjantaiana, eli huomenna menemme yhdessä shoppailemaan. Olemme jutelleet existä, lempiruuista ja kaikesta maailman ja taivaan väliltä.
Kun hän ensimmäistä kertaa pyysi minua oma-alotteisisti syömään, kyyneleet tulvivat silmiini. Olisin voinut itkeä, koska olin niin onnellinen. (Tässä täytyy tietää se, etten itke koskaan..) En ole pitkään aikaan ollut niin vilpittömän onnellinen ja nyt en enää halua luovuttaa. En myöskään haluaisi herätellä turhia toiveita, mutten toisaalta kysyäkään.
Onks tää nyt vaan sitä kesäfiilistä vai jotain muuta?
Anna mulle voimaa ja uskoa elämään,
anna rohkeutta toimimaan.
Anna siipiesi suoja mulle pienen linnun ylle,
anna sädekehä pääni päälle.
Sinä käytökselläs kaiken pystyt muuttamaan,
pystyt ihmeitä tekemään.
Pystyt pelot multa poistaa,
annat rakkauden loistaa,
pysy luonani aina vaan.
10.6.15
